Rakkauden logiikka 

Miten voimme ymmärtää rakkautta?

Me kuvaamme ja arvioimme parisuhdettamme usein sanalla rakkaus. 

“Rakastan sinua, rakastuin sinuun ensisilmäyksellä.” 

”Yhtäkkiä meidän rakkautemme vain katosi”. 

Me kaikki kaipaamme ja haemme rakkautta läpi koko meidän elämämme. Miten voimme ymmärtää rakkautta ja varmistaa että onnistumme rakkaudessamme? 

Rakkaus ei ole vain yksi tunne. Se on tunteiden sekoitus. Siihen kuuluu monenlaisia tunteita, myös vaikeita. Toisinaan me tunnemme rakkaussuhteissamme esim. vihaa, pettymystä tai pelkoa. 

Parisuhteessa oleminen ei todellakaan ole aina helppoa, vaan jokainen suhde joutuu jossain vaiheessa koetukselle.  Siksi on tärkeää ymmärtää tunteita ja osata kuulla niiden sanoma. 

Kiintymyssuhdeteoria

Kiintymyssuhdeteoria antaa meille välineet rakkauden ymmärtämiseen. Se on väkevä psykologinen teoria ihmisyyden ja ihmissuhteiden lainalaisuuksista. Voisimme oikeastaan sanoa, että se on rakkauden teoria. 

Me kaikki tunnemme, reagoimme ja toimimme saman inhimillisen logiikan mukaan suhteissamme. Kun tajuamme rakkauden logiikan, pääsemme paremmin vaikeista hetkistä eteenpäin, ja osaamme hoitaa suhdettamme. Rakkaus ei ole enää vain jotain, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta tai yhtäkkiä katoaa. Me voimme ymmärtää sitä.

Kiinnittyminen ja tarve olla tunneyhteydessä toiseen ihmiseen on ohjelmoitu syvälle meidän biologiaamme. Sillä on ollut valtava merkitys ihmislajin selviytymisessä, että olemme pystyneet pitämään huolta avuttomista jälkeläisistämme ja hädän hetkellä suojelemaan myös aikuisia rakkaitamme. 

Eli kiintymyssuhteiden syntymisellä on elossa pysymisen funktio. Siis toisin sanoen se on ydinselitys sille, miksi olemme luotuja rakastamaan. Rakkaudessa on biologisesti syvimmillään kysymys turvallisuudesta ja hengissä säilymisestä.

Me myös tarvitsemme toisiamme myös tunnetilojemme säätelyyn. Kiintymyssuhde pitää huolta, ettemme jää liian yksin vaikeiden olojen ja tunteiden kanssa. Emme voi ohittaa, kun puolisollamme tai lapsellamme on paha olla. Tunnemme toistemme tunteita ja rakkaus toista kohtaan työntää automaattisesti lähelle ja ohjaa tunneyhteyteen. Me haluamme auttaa toisiamme rauhoittumaan.  

Miksi se aina kuitenkaan onnistu?

Turvallisen tunnesuhteen jatkuva liike

Turvallisessa parisuhteessa kumpikin puoliso tekee aloitteita, kääntyy toisen luo, jakaa sisäistä maailmaansa, eli tunteitaan ja ajatuksiaan, ja osaa myös pyytää apua tarvitessaan. Turvallisessa suhteessa kumpikin puoliso on riittävästi läsnä toiselle ja vastaa hänen aloitteisiinsa. Silloin kummallakin on tunne, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi tässä suhteessa. Ja tämä tunneyhteys rauhoittaa meidän hermostomme ja voimme kokea olevamme turvassa. 

Ja tietenkin kaikissa suhteissa, myös onnellisissa ja hyvinvoivissa, tunneyhteyteen tulee jatkuvasti katkoksia. Se on luonnollista ja normaalia. Voimme oikeastaan ajatella, että ihmissuhde elää jatkuvaa liikettä, jossa turvalliseen tunneyhteyteen tulee katkos, korjaamme katkoksen ja turvallinen tunneyhteys palaa. Ja tämä liike tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen.

Mitä tunnesuhteen katkoksessa tapahtuu?

Tunneyhteyden korjaaminen ei aina ole niin helppoa eikä se ei aina onnistu. Mitä meissä silloin oikein tapahtuu? 

Evoluution ja biologian näkökulmasta katkoksessa syntyvä yhteydettömyys on ihmiselle uhkaavaa. Se herättää elimistöön hälytystilan ja aktivoi selviytymismekanismimme automaattisesti. Vaikka harvoin arjessa on kysymys elämästä ja kuolemasta, meidän aivomme eivät sitä tiedä. Ne reagoivat saman ikiaikaisen ohjelmoinnin mukaan. Yhteyden katkeaminen on vaarallista.

Ja vaaratilanteissa meillä on valittavanamme kaksi selviytymismekanismia: taistele tai pakene. 

Parisuhteessa taistelun selviytymiskeino näyttäytyy usein hyökkäävyytenä, kriittisyytenä, vihaisuutena ja vaativuutena. 

Pakeneminen näkyy pois päin kääntymisenä, vetäytymisenä, hiljaisuutena tai puhumattomuutena ja sulkeutumisena. 

Kumpikin selviytymismekanismi, niin hyökkääminen kuin pakeneminenkin, ovat siis luonnollisia selviytymisyrityksiämme, kun tilanne ei ole turvallinen.

Parisuhteen ongelmien juurisyy

Parisuhteen ongelmat syntyvät, kun jumiudumme tuohon katkoksen kohtaan, jossa kumpikin on oman selviytymiskeinonsa vallassa ja turvallisen tunneyhteyden palauttaminen ei onnistu. Silloin suhteeseen alkaa syntyä negatiivinen kehä, jossa kummankin selviytymismekanismit provosoivat toisiaan ja synnyttävät itseään ylläpitävän negatiivisen kehän. Mitä enemmän toinen hyökkää, sitä enemmän toinen vetäytyy. Ja mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä enemmän toinen hyökkää. Kehällä ei ole aloittajaa, ei ole syyllisiä. Kumpikin toimii vaikeassa hetkessä oman selviytymismekanisminsa avulla ja yrittää parastaan. 

Tunneyhteyden korjaaminen

Ikuisuusjumit voivat helpottaa, kun ymmärrämme tämän. Miten hyökkäävä puoliso yrittää epätoivoisesti saada yhteyttä toiseen ja korjata katkosta. Ja miten vetäytyvä yrittää parhaansa mukaan pitää tilannetta rauhallisena, ettei se menisi entistä pahemmaksi. 

Kun parina voimme laittaa kiintymyssuhdesilmälasit päähämme ja nähdä tämän, kipeä jumi voi alkaa helpottaa. Kun osaamme pysäyttää tilanteen, tilanne tulee turvallisemmaksi. Silloin emme tarvitse suojia, vaan voimme rohkeammin ottaa askelia kohti toisiamme ja korjata katkosta avaamalla sydäntämme. 

”En halua satuttaa sinua. Ymmärrän että olen pelottava, kun huudan. Olen hätääntynyt, kun en tavoita sinua. Yritän saada sinuun yhteyttä, koska olet minulle tärkeä.”

”En ole välinpitämätön tai tunteeton. Hätäännyn riidassa ja yritän suojautua ja suojella tilannetta. Olet minulle tärkeä, haluan oikeasti kuulla sinua.”

Kirjoittaja:

Eira Eklund-Mikola

psykologi, paripsykoterapeutti